Hallitus edistäköön työllisyyttä – Eläkeputkesta olisi tuskin luovuttu ilman työllisyystavoitetta

 

Suomi ottaa koronakriisin takia paljon velkaa. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan velkasuhde eli velan suhde bruttokansantuotteeseen paisuu 59 prosentista vuonna 2019 noin 74 prosenttiin vuonna 2023.

Työllisyystavoite luo painetta hallitukselle pitää lupauksensa

Muutamassa vuodessa julkisen talouden velka tulee kasvamaan liki 50 miljardilla eurolla.

Vaikka luvut ovat tähtitieteellisiä, hallitusta ei voi liikaa moittia finanssipoliittisesta virityksestä. Yllättävissä kriiseissä on julkisen vallan ja erityisesti valtion tehtävä pehmentää iskua alijäämiä kasvattamalla.

Käytännössä asia on monimutkaisempi. Vaikuttaa nimittäin siltä, että lama-aikoina alijäämät ovat suuria, mutta hyvinäkään aikoina ei päästä ylijäämän puolelle. Suomen julkinen talous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 2009, ja talousennusteiden valossa tulee olemaan vielä usean vuoden ajan. Päättäjät ovat aina ja kaikkialla olleet huonoja tekemään päätöksiä, jotka leikkaavat kansalaisten ”saavutettuja etuja”.

Suomen julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen, eli menot ylittävät tulot vuodesta toiseen. Ennen pitkää pää jää vetävän käteen, vaikkei se hetki olisikaan juuri nyt täsmällisesti näköpiirissä.

Jokainen hallitus vuorollaan, kuten asiaan kuuluu, asettaa tavoitteekseen julkisen talouden tasapainottamisen. Hallituksien asettaman työllisyystavoitteen keskeisin motivaatio viimeisen kahden hallituksen kohdalla on ollut julkisen talouden tasapainottaminen eli kestävyysvajeen kurominen umpeen.

Nyt istuva hallitus linjasi ohjelmassaan kasvattavansa työllisyysasteen, siis 15–64-vuotiaiden työllisten väestöosuuden, 75 prosenttiin. Näyttää siltä, että koronan takia alkuperäinen työllisyystavoite jää toteutumatta.

Tarkkoja, numeerisia työllisyystavoitteita on kritisoitu ja osin syystäkin. Ne ovat epätarkkoja ja virheellisesti tulkittuna kiinnittävät huomiota vääriin asioihin. Päättäjien tehtävänä kun on maksimoida kansalaisten hyvinvointia eikä työllisyysastetta. Lisäksi on vaikea mitata sitä, kuinka paljon työllisyysasteen kehityksestä on lopulta luettava kulloinkin istuvan hallituksen ansioksi.

Haasteista huolimatta julkilausuttu työllisyystavoite puolustaa paikkaansa. Syy on se, että se luo painetta hallitukselle pitää lupauksensa.

Eläkeputken poisto toistaiseksi hallituksen merkittävin päätös

Hallitus päätti pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen luopua nk. eläkeputkesta eli työttömyysturvan lisäpäivistä. Show oli viihdyttävä, muttei valitettavasti lisännyt uskoa kolmikantaiseen päätöksentekokykyyn.

Toisaalta näytelmä avasi latua Suomen uuteen työmarkkinamalliin, jossa istuvan hallituksen tulee varautua tekemään itse enemmän päätöksiä työmarkkinoihin liittyen, koska työmarkkinajärjestöjen kyky löytää kompromisseja on heikentynyt. Kehityskulku on demokratiaa vahvistava. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet ”valtio valtiossa” ja nykykehitys siirtää osittain valtaa takaisin sinne, minne valta alun perinkin kuuluu – eduskunnalle.

Eläkeputken poistaminen oli hallituksen toistaiseksi merkittävin työllisyyspäätös. On todennäköistä, että eläkeputken poistosta ei olisi ikinä päätetty, mikäli hallitus ei olisi julkisesti sitoutunut työllisyystavoitteeseensa.

Vaikka päättäjien motiivi on halu parantaa maailmaa päätöksillään, niin samalla monet ajattelevat myös uudelleenvalintaansa seuraavalle kaudelle. Jos lupaa äänestäjilleen hunajaa, eli julkisten menojen kasvua, on luonnollisesti julkisen sektorin sopeuttaminen vaikea rasti. Siksi on yhteiskunnan kannalta hyvä, että päättäjät sitovat itsensä tavoitteisiin, joita he ovat äänestäjilleen luvanneet. Näin ollen työllisyystavoitteen julistaminen hallituskauden alkuvaiheessa on puutteistaan huolimatta kannatettava toimintatapa.

Mauri Kotamäki

Pääekonomisti, Keskuskauppakamari

**********************************************

Julkaistu alunperin Talouselämän Tebatissa