Universaali ansioturva: julkisen talouden sisäiset tulonsiirrot ovat merkityksettömiä
Universaali ansioturva nousi taas otsikoihin kiitos Kokoomuksen uuden, myötäsukaisen linjauksen ja Hesarin Teemu Muhosen nopean reagoinnin linjaukseen.
Asiassa on siis kyse siitä, että kaikki palkansaajat maksavat työttömyysvakuutusmaksua, mutta ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain murto-osa ansiopäivärahan kustannuksista. Järjestelmän epäkohta halutaan korjata ulottamalla ansioturva kaikille yhdenvertaisesti ja siitä nimitys universaali ansioturva.
Olin asiaan liittyen selvityshenkilönä parisen vuotta sitten. Loppuraportti on luettavissa täällä.
Tässä kirjoituksessa haluan ottaa kantaa erääseen yksityiskohtaan, jota (mielestäni väärin perustein) nostetaan tasaisin väliajoin perustelemaan nykymallia ja vastustamaan uudistusta. Esimerkki täällä.
Ajatus menee siis niin, että koska Työllisyysrahasto tilittää karkeasti peruspäivärahaa saavien henkilöiden osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Kelalle, olisi nykyjärjestelmä reilu. Se ei ole sitä.
Analogia hieman sekavan asian yksinkertaistamiseksi lienee paikallaan.
Kuvittele ostavasi paketin jauhelihaa kaupasta. Menet kotiin, mutta alkaessasi kokkaamaan huomaat, että tuote on pilaantunut. Palautat sen kauppaan, jolloin kauppias kiittää ja lupaa tilittää summan tasaisesti kaikkien asiakkaiden tilille. Reilua?
Jauheliha on siis työttömyysvakuutus. Jauheliha on pilaantunut eli et saa työttömyysvakuutuksesta hyötyä ilman kassan jäsenyyttä, vaikka siitä työttömyysvakuutusmaksun muodossa maksat (halusit tai et). Kauppiaan tilitys kaikille asiakkaillensa vertautuu Työllisyysrahaston kelapalautukseen.
Väännetään vielä rautalangasta työttömän näkökulmasta.
Yksilö tekee vuosia töitä ja maksaa joka ikisestä palkastaan työttömyysvakuutusmaksua. Veroilla ja työttömyysvakuutusmaksulla rahoitetaan yhteensä n. 95 prosenttia ansiosidonnaisen kustannuksista. Tämä henkilö ei kuulu kassaan, ja työttömäksi jäädessään hän ei siis saa ansioturvaa, vaan tippuu peruspäivärahalle, joka on nimellisesti eri asia kuin työmarkkinatuki, mutta tosiasiallisesti sama asia (erot lyhyesti ks. selvitykseni s. 52 alaviite 30). Se tosiasia, että julkisen talouden sisällä tehdään tulonsiirtoja Työllisyysrahastolta Kelalle ei millään tapaa muuta mitään. Käytännössä sama lopputulos saavutettaisiin ilman tätä siirtoa.
Vaikka Työllisyysrahaston kelasiirtoa ei tehtäisi, työtön saisi silti saman suuruisen peruspäivärahan ja maksaisi työttömyysvakuutusmaksun. Ainut ero on se, että veroluonteinen työttömyysvakuutusmaksu olisi marginaalisesti korkeampi ja valtion verotus marginaalisesti matalampi. Puhutaan julkisen talouden sisällä niin pienistä summista, ettei tällä käytännössä ole mitään väliä.
Summa summarum: Työllisyysrahaston kelasiirto on rahan siirtelyä julkisen sektorin sisällä eikä sillä siten ole juurikaan todellisia vaikutuksia.
Tuote on valitettavasti edelleen pilalla.
Asiassa on siis kyse siitä, että kaikki palkansaajat maksavat työttömyysvakuutusmaksua, mutta ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain murto-osa ansiopäivärahan kustannuksista. Järjestelmän epäkohta halutaan korjata ulottamalla ansioturva kaikille yhdenvertaisesti ja siitä nimitys universaali ansioturva.
Olin asiaan liittyen selvityshenkilönä parisen vuotta sitten. Loppuraportti on luettavissa täällä.
Tässä kirjoituksessa haluan ottaa kantaa erääseen yksityiskohtaan, jota (mielestäni väärin perustein) nostetaan tasaisin väliajoin perustelemaan nykymallia ja vastustamaan uudistusta. Esimerkki täällä.
Ajatus menee siis niin, että koska Työllisyysrahasto tilittää karkeasti peruspäivärahaa saavien henkilöiden osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Kelalle, olisi nykyjärjestelmä reilu. Se ei ole sitä.
Analogia hieman sekavan asian yksinkertaistamiseksi lienee paikallaan.
Kuvittele ostavasi paketin jauhelihaa kaupasta. Menet kotiin, mutta alkaessasi kokkaamaan huomaat, että tuote on pilaantunut. Palautat sen kauppaan, jolloin kauppias kiittää ja lupaa tilittää summan tasaisesti kaikkien asiakkaiden tilille. Reilua?
Jauheliha on siis työttömyysvakuutus. Jauheliha on pilaantunut eli et saa työttömyysvakuutuksesta hyötyä ilman kassan jäsenyyttä, vaikka siitä työttömyysvakuutusmaksun muodossa maksat (halusit tai et). Kauppiaan tilitys kaikille asiakkaillensa vertautuu Työllisyysrahaston kelapalautukseen.
Väännetään vielä rautalangasta työttömän näkökulmasta.
Yksilö tekee vuosia töitä ja maksaa joka ikisestä palkastaan työttömyysvakuutusmaksua. Veroilla ja työttömyysvakuutusmaksulla rahoitetaan yhteensä n. 95 prosenttia ansiosidonnaisen kustannuksista. Tämä henkilö ei kuulu kassaan, ja työttömäksi jäädessään hän ei siis saa ansioturvaa, vaan tippuu peruspäivärahalle, joka on nimellisesti eri asia kuin työmarkkinatuki, mutta tosiasiallisesti sama asia (erot lyhyesti ks. selvitykseni s. 52 alaviite 30). Se tosiasia, että julkisen talouden sisällä tehdään tulonsiirtoja Työllisyysrahastolta Kelalle ei millään tapaa muuta mitään. Käytännössä sama lopputulos saavutettaisiin ilman tätä siirtoa.
Vaikka Työllisyysrahaston kelasiirtoa ei tehtäisi, työtön saisi silti saman suuruisen peruspäivärahan ja maksaisi työttömyysvakuutusmaksun. Ainut ero on se, että veroluonteinen työttömyysvakuutusmaksu olisi marginaalisesti korkeampi ja valtion verotus marginaalisesti matalampi. Puhutaan julkisen talouden sisällä niin pienistä summista, ettei tällä käytännössä ole mitään väliä.
Summa summarum: Työllisyysrahaston kelasiirto on rahan siirtelyä julkisen sektorin sisällä eikä sillä siten ole juurikaan todellisia vaikutuksia.
Tuote on valitettavasti edelleen pilalla.
Kommentit
Lähetä kommentti